Levyarvostelut »

Arvosteluja Annan levytuotannoista

Anna Abreu Debyyttialbumin arvostelu
Anna Abreu edustaa musiikkityyliä, jollaiselle Suomen poptaivaalla onkin ollut tarvetta jo pidemmän aikaa. Jonnan ja Antti Tuiskun tyylimuutoksen jälkeen kotimaan r&b-markkinat ovat olleet jokseenkin tyhjät, ja yrittäjistä huolimatta kukaan ei ole osannut iskeä kultasuoneen. Tätä aukkoa ei olisi täytetty ilman vuoden 2007 Idols-kisoja, joissa Suomen kansa ihastui Annaan, nostaen tytön lopulta finaalissa toiselle sijalle. Muutamia kuukausia myöhemmin tuloksena ilmestynyt Anna Abreu todistaa, että Suomessakin osataan tehdä kansainvälisesti laadukasta poppia.

Are You Ready aloittaa levyn vahvasti rullaavalla r&b-rytmillä ja todella vetävällä sävellyksellä. Etenkin C-osa täydentää bilebiisin kokonaisuuden tiiviiseen pakettiin, jonka voima varmasti onnistuu tanssittamaan. Sanoitustenkin osalta ollaan kansainvälisen tason hömpässä siellä A-luokassa.

Ivory Tower nousee usealla kuuntelukerralla levyn parhaimmaksi biisiksi, mikä on ihmeellinen asia, koska tässä kuitenkin liikutaan aivan normaalissa peruspopissa. Kappaleen voima perustuu uskomattoman toimivaan kertosäkeeseen, joka yksinkertaisuudessaan vain hurmaa. Kertosäkeen ulkopuolellakin hyvin toimiva sävellys onnistuu luomaan moniulotteisia mielikuvia tekstin ympärille.

Shame on levyn virallinen slovari, jota allekirjoittanut tuli jo testanneeksi ravintolassa viimeisenä hitaana. Lopputulos oli varsin toimiva ja kappale vaikuttaa iskevän heti ensikuulemalta tarpeeksi vetääkseen porukan halailemaan lattialle. Näin todella on, sillä kappale on ehdottomasti yksi hienoimpia suomalaisia slovareita vuonna 2007. Tarpeeksi klassisen epätoivo-sävellyksen kruunaa mahtipontisen kuuloinen rumpukomppi, johon on lisätty hyvällä maulla tilantuntua.

Idolsissakin kuultu Ala Dos Namoradosin kappale Solta-Se O Beijo päätyi myös Annan levylle. Ensikuulemalta tämä vaikuttaa melko turhanpäiväiseltä ja jotenkin täyttä perusosastoa edustavalta latinomenolta, josta puuttuu se suurin koukku. Rytmi on kyllä ihan kivan lattaria, ja vaikka biisi paraneekin kuuntelukertojen myötä paljon, tuntuu se koukku silti vain puuttuvan. Portugaliksi laulettu kappale suomalaisella levyllä on kuitenkin aina pirteää erilaisuutta. Levyn toinen eksotiikkaraita Contigo Corazón etenee puolestaan espanjan kielellä. Hidasrytminen biisi menee mukavana fiilistelynä, mutta ei tästä suurta iloa revi.

Rihannan ja Nelly Furtadon levyjä on varmasti kuunneltu paljon How Could You Do It’tiä tehdessä, sillä tämä r&b-tykki kuulostaa erittäin amerikkalaiselta. Rytmin hakkaavuus erottuu levyllä edukseen, ja taustahuudahdukset tukevat toimivasti Annan menevää laulua.

Unsatisfiable on perinteistä radioystävällistä poppia, jossa on ihan pirteä kertosäe, mutta sen ulkopuolella biisi on yksinkertaisesti melko täytteen kuuloinen. Stressed Out ja Bad Girl puolestaan voisivat hyvin olla vaikka Sugababesin biisejä; kaikilta osin erinomaisesti tuotettua peruspoppia, jota laulaessa ei ainakaan tarvitse hävetä ulkomaisille kollegoille.

Albumin erikoisin veto, End Of Love, julkaistiin ensimmäisenä sinkkuna ja se nousi erilaisuudestaan huolimatta radioiden soittolistojen kärkeen. Biisi edustaa melko pitkälle sitä Annaa, jota nähtiin Idolsissa. Soulahtava popkappale on harvinaisen tyylikäs, ja taustalla kuultava hanuri luo sopivaa retroromantiikan sävyä. Hidas lopetusraita Everywhere I Go on hieman tylsä ja nopeasti kulutettu itkuvirsi, joka kuitenkin toimii nimenomaan lopetuksena.

Levyllä kuullaan Annan äänessä kaikki ne hienoudet, jotka Idols-kilpailussa peittyivät paniikkivärinän alle. Tytön ääni on niin monisävyinen ja täyteläisen pehmeä, että sitä on ilo kuunnella. Pieni väkisin vääntämisen sävy on edelleen mukana, mutta ehkä tämä on osa sitä ääntä. Annan nimeä kantava albumi on kokonaan hurjan hyvin tuotettua tavaraa, joka monipuolisuudessaan jaksaa kiinnostaa koko suht’ lyhyen kestonsa ajan. Kova tuotanto on tuonut mukanaan myös pienen laskelmoinnin tunteen, eikä kaikkea ole varmaankaan tehty ihan tekemisen ilosta. Tästä huolimatta albumi on ehjä kokonaisuus, joka miellyttää runsaasti etenkin muutaman ensimmäisen kuuntelun ajan. Valitettavasti levyn heikkoudeksi nousee pienoinen kertakäyttöisyys, ja nopea kyllästymisen vaara on olemassa.


NOW Toisen albumin arvostelu
Anna Abreu päihitti esikoisalbuminsa myynnissä jopa Ari Koivusen ja Suomen kansainvälisin poppari myy epäilemättä suuret määrät myös toisella albumillaan Now. Anna syöksyy aiempaa hitusen tanssittavampaan maailmaan ja on loistavaa, että levyn tuotanto on annettu kokonaisuudessaan Rauli "Rake" Eskolinin haltuun. Biisejä ovat rustanneet Eskolinin lisäksi mm. Idols-tuomari Patric Sarin ja Erno Laitinen. Myös Anna itse on osallistunut erityisesti portugalinkielisten biisien tekoon.

Anna starttasi levyn loistavalla, selkeällä dancepop-biisillä Vinegar, joka pumppaa vetovoimaa tehokkaasti koko kestonsa ajan. Vaikka aivan Vinegarin tapaista dance-meininkiä ei ole mukana, niin You Don´t Get Me ja Walking On Water vetää puoleensa varmasti senkin osaston kuuntelijoita. You Don´t Get Me on kitaraista, jopa Katy Perryyn, verrattavaa tanssipoppia, jossa riittää vauhtia. Walking On Water taas on erityisesti tunnelmallisella soundiosastolla ja upealla kertosäkeellä hurmaava kappale.

Kun Anna Abreusta on kyse, niin mukana on myös portugalinkielistä materiaalia Perdoa-me ja No estragues el momento, joiden tekoon on osallistunut myös laulajatar itse. Näistä ehdottomasti paremmaksi nousee railakkaampi No estragues el momento.

Levy viehättää voimallisimmin Annan upealla äänellä ja biisien kertosäkeillä. Esimerkiksi Something About U -biisi pelastetaan kertosäkeellä (ja mainiolla c-osalla). Samoin rauhallinen, klassissävytteinen Silent Despair, tyylittelevä Junkie For Your Love ja tunnelmallinen Come Undone nousevat loistoonsa kertosäkeissään.

Now innostaa Annan itsensä lisäksi erityisesti onnistuneella tuotannollaan ja monipuolisuudellaan. Levyltä on helppo poimia omia suosikkeja, mutta monipuolisuus ei sulje sitä, etteikö kaikista levyn biiseistä voisi pitää. Vinegar, You Don´t Get Me, No estragues el momento ja Walking On Water ovat kuitenkin kokonaisuuden selkeät tähtihetket. Toivottavasti Anna saisi tämän levyn kautta hieman päätä auki jo ulkomaille. Erityisesti Vinegar-biisi voisi ponkaista tyttöä kohti muitakin maita.